Koitan raottaa kahden vuorotyöläisen sielun maailmaa, kuinka pärjätään omakotitalossa kahden koiran, kissojen ja pienen kanaparven kanssa.
Sanotaan, että onni on oma tupa, mutta käytännössä se tietää työtä vuorotta. Nyt viime pakkasilla olin itse onneksi vapaapäivillä, joten ei tarvinnut auton kanssa tapella aamuvarhaisella. Vapaat kuluivat mukavasti takkatulen lämmössä sohvan pohjassa. Nyt vaan alkaa kohta polttopuut loppumaan. Niitä on roudattu kaverilta pitkin syksyä, mutta joku piru on niitä näemmä mennyt polttelemaan. Seuraavan ”someraivon” saan varmaan aikaiseksi polttopuun hinnasta. Mutta siitä enemmän sitten, kun vielä ensin löydän jostain sen klapikaupan.